Tietoa päättäjille

Perhehoito on yksilöllinen ja kustannuksiltaan edullisin sijaishuollon hoitomuoto. Siitä huolimatta perhehoitoa käytetään Suomessa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Muihinkin Euroopan maihin verrattaessa menestymme huonosti. Tämä selviää Daphne-tutkimuksesta (2002–2004), jossa vertailtiin alle kolmivuotiaiden lasten sijoituksia. Tutkimuksen mukaan Suomessa alle kolmivuotiaita lapsia sijoitetaan laitoksiin yhdeksänneksi eniten. Suomen perhehoidon osuuden vähyys korreloi siihen suunnattujen vähäisten resurssien kanssa.

Perhehoidon tulokset ovat hyvät Suomessa kuin myös niissä maissa, joissa sitä käytetään hoitomuotona enemmän. Suomessa onkin nyt havahduttava perhehoidon uuteen tulemiseen ja mahdollistettava hyvinvointivaltiona perhehoidolle riittävät resurssit.

Uudessa vuonna 2008 voimaan tulleessa Lastensuojelulaissa lastensuojelun valtakunnallisena linjauksena on sijaishuollon painopisteen siirtäminen perhehoitoon. Kenen tehtävä on pitää huolta perhehoidon elinvoimaisuudesta? Voisivatko valtio, kunnat ja järjestöt tiivistää yhteistyötään unohtamatta yritystoimijoita? Mistä saada perhehoitajia, miten valmentaa heitä tehtävään ja miten tukea heitä? Miten taataan lasten ja nuorten tasavertainen pääsy perhehoitoon kaikkialla Suomessa? Kysymyksiä on paljon, mutta yhdessä voimme löytää niihin ratkaisut.